Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Että pitäisi sitten itseään rakastaa. Oletko ajatellut tätä Raamatunkohtaa koskaan näin päin? Suomessa on jotenkin outoa, että joku rakastaa itseään, eihän se nyt niin voi olla, mikä hirvittävä lain vaatimus. Ja mahtavatko ne lähimmäisetkään minusta ihan niin paljon pitää? Tuskinpa.
Näyttäisi, että koko maailmaa vaivaa itsekkyyden ylivalta. Varmasti jokainen ihminen on jossakin tilanteessa itsekäs eikä ajattele muita. Joskus semmoinen kohtuuden rajoissa oleva itsekkyys voi olla ihan hyvä asia, mutta usein äärimmäisen itsekkään ihmisen ympärillä on paljon tilaa. Äärimmäinen itsekkyys näyttää johtavan eristyneisyyteen ja yksinäisyyteen, tai sitten aletaan ajaa omia arvoja sokeasti millä tahansa keinolla.
Lehdistä ja muista tiedotusvälineistä olemme viime päivinä nähneet, mikä on lopputulos. Tällaisenko maailman me haluamme vai voisiko olla mahdollista, että on olemassa joku muu tie? Jeesus sanoi: "Minä olen tie". Yleensä tie johtaa johonkin. (Joku on väittänyt, että Roomaan). Olisiko tuo Jeesuksen mainitsema tie sellainen, joka vie pois itsekkyyden orjuudesta lähimmäisen rakkauden vapauteen?
Koko rakkauden kaksoiskäsky perustuu pohjimmiltaan Jumalan rakkauteen. Se on yksi Jeesuksen Vuorisaarnan keskeisimmistä opetuksista. Jumala on ensin rakastanut sinua. Juuri sinä olet sellainen kuin sinun pitääkin olla, koska Jumala on sinut omaksi kuvakseen luonut. "On vaikeata rakastaa, vaan oppivani soisin", lauletaan jossakin laulussa. Tottahan se on, ettei rakkautta tai hyvää mieltä voi jostain kehittää, se annetaan jostakin sinun ulkopuoleltasi.
Joskus tapaa mielenkiintoisia ihmisiä tai muuten vain päivän mittaan sattuu jotakin mukavaa. Kristittynä (siis kastettuna kirkon jäsenenä – tässä tarkoitan mitä tahansa kristillistä kirkkoa) voi ajatella, että kaikki hyvä tulee lahjana Jumalalta. Se voi tulla toisten ihmisten, siis lähimmäisten, välityksellä, tai voi olla, että olet itse saanut aikaan jotakin sellaista, jonka lopputulokseen olet tyytyväinen.
Taitaa siis kuitenkin olla niin, että rakkauden kaksoiskäsky toimii käytännössä, vaikka sitä ei jäisikään pohtimaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Miksi et tekisi lähimmäisille niin kuin tahtoisit heidän sinulle tekevän? Ja voi ihmettä – rakkauden kaksoiskäsky toteutuu.
Entäs sitten se huono päivä? Semmoinen kun mikään ei onnistu ja kaikki menee pieleen, niitäkin on, sen kaikki tietävät. Vai onko joskus sittenkin käynyt niin, että kaiken keskellä olet kuullut rohkaisevia sanoja tai nähnyt ystävällisen hymyn. Taivaan Isän siunausta päivääsi.
Rauli Helenius
Kirjoittaja on seurakuntapastori