Pohjoisen rintaman puhelinpäiväkirja Tampereelta 15.3.1918: Sirola, ”ulkoasiainministeri” tiedustelee Helsingistä ulkolaisten läpilaskemista rintaman läpi. Esikunta täällä on tehnyt sellaisen päätöksen, että se ei missään tapauksessa voi tulla kysymykseen. Sirola selittää haukkuen, että esikunnan kenkkuileminen, kun eivät laske niitä, on rikos kansainvälisiä sääntöjä vastaan ja sitä paitsi suuri skandaali.
Kansanvaltuuskunta ja punakaarti korostivat ulkomaalaisten koskemattomuutta ja rikkomuksiin tätä sääntöä kohtaan puututtiin ankarasti. Se oli punaisten ulkopolitiikkaa, jolla se haki ulkovalloilta myötämielistä suhtautumista vallankumoukseen.
Jo tätä ennen punakaartin yleisesikunnan päällikkö, Amerikassakin käynyt August Wesley (katosi Virossa 1941) vei 33 englantilaista Tampereelta pohjoiseen rintaman läpi valkoisten puolelle. Tieto kulki huonosti rintaman yli ja valkoiset ampuivat myös englantilaisia. Nämä maksoivat sievoisen summan punakaartille tästä palveluksesta
Muille ei käynyt yhtä hyvin. Joonas Hyyrynen kertoo: Tänne Toijalaan tuli 10/3 Venäjältä noin 200 eri maista olevaa ulkomaalaista, joista enin osa pitäisi olla belkialaisia. Poikkeuksia lukuun ottamatta ovat he asuneet heille varatuissa kansainvälisissä salonkivaunuissa, joissa tänne tulivatkin. Meillä asunut muutamia päiviä 2 kreekkalaista herraa ja rouva. Sanovat tulleensa Moskovasta ja lähteneensä Venäjältä aivan pakomatkalle ja surkutellen valittivat sen maan oloja, kun siellä ei ole kukaan turvattu hengestään ja omaisuudestaan. Luulivat pääsevänsä kaikessa rauhassa Suomen läpitse, vaikka tiesivätkin sen, ettei täälläkään ole olot niin kuin pitäisi olla. Mutta tulivat kuin todistajaksi sille tosiasialle, että täällä on kuin Venäjälläkin, taistelu toinen toistaan vastaan ja yksityiset murhat ja ryöstöt niin kuin sielläkin. Kuinkas muuten voisi ollakkaan, sillä täällähän sosialistijohtajat ovat seikkailija Leninin ja kump, mitä uskollisimpia oppilaita. Että ulkomaalaiset ovat saaneet olla täällä jo lähes 2 viikkoa, on se sangen ikävä seikka.
Kyseessä oli Ranskan Pietarin suurlähettilään johtama juna, jossa oli 130 diplomaattia, upseeria, kuriiria ja siviiliä. He olivat pyytäneet kansanvaltuuskunnalta lupaa mennä rintaman läpi, mutta tätä pidettiin liian vaarallisena. Ilman lupaa juna lähti eteenpäin mutta käännytettiin Tampereen pohjoispuolella
Joillakin keinoin useimmat diplomaatit selvisivät Suomesta ja Venäjältä. Joitakin autettiin Ahvenanmaan kautta Ruotsiin, toiset pääsivät eteläistä kautta Konstantinopoliin. Ranskan lähettiläs, joka vasta Siperian kautta pääsi kotimaahansa, kertoo vielä muistelmissaan vierailusta Toijalassa. Pysähdyimme Toijalassa, ihastuttava pieni kaupunki, jossa ajankohdan ollessa toinen olisimme mitä mieluiten antautuneet talonpoikaiselämään tutustumiselle.
Vertauksena kerrottakoon ”loistojunasta”, joka kuljetti Romanian Venäjän lähetystön henkilökuntaa. Se oli päässyt ennen rintaman sulkeutumista valkoisten puolelle Kolhon asemalle ja odotti 1.2. räjäytetyn sillan korjaamista. Lapuan suojeluskunnan päällikkö Martti Laurila (kaatui 16.3.1918) otti junan lapualaisten käytettäväksi ja romanialaiset saivat jatkaa matkaansa pohjoiseen suojeluskuntalaisten härkävaunuissa.
Martti Favorin
historioitsija
martti.favorin@pp.inet.fi