Akaan uusi kirkkovaltuusto aloittaa työnsä torstaina kokoontumalla valtuuston ensimmäiseen kokoukseen. Itselläni on takana yksi aiempi valtuustokausi seurakunnan hallinnossa. Vaikutelma, jonka kotiseurakunnastamme olen tästä näkövinkkelistä saanut, on varsin vakaa. Taloutta on hoidettu jämptisti ja kiinteistöjä on korjattu suunnitelmallisesti. Monenlaista toimintaa on tarjolla lähes vauvasta vaariin. Messuryhmät ovat osallistaneet seurakuntalaisia mukaan jumalanpalvelusten toteutukseen ja tuoneet niihin myös mukavaa vaihtelua. Kylmäkosken kulttuurikirkko on kivasti vakiinnuttanut asemansa tarjoamalla mielenkiintoisia luentosarjoja ja musiikkipitoisia jumalanpalveluksia. Nuoria on jäänyt mukaan toimintaan mukavasti muun muassa isos-toiminnan kautta. Majatalo-illat ovat nekin vakiinnuttaneet paikkansa.
Alkavaan nelivuotiskauteen tullee kuitenkin mahtumaan monenlaista. Osin muuttoliikkeestä, osin alhaisesta syntyvyydestä johtuva seurakunnan jäsenmäärän lasku on varmasti yhteinen huolenaiheemme. Se heijastuu suoraan seurakunnan talouteen, mutta myös toimintaan. Miten houkutella uusia jäseniä ja aktiivisia toimijoita, kun tänä päivänä on tarjolla lukuisia muitakin harrastusmahdollisuuksia ja vaihtoehtoja vapaa-ajan viettoon. Keskusteluja tultaneen käymään myös seurakunnan omistamien kiinteistöjen tulevaisuudesta, yhteistyöstä ja sen laajuudesta naapuriseurakuntien kanssa sekä kirkon hallintoon liittyvistä muutoksista.
Kuten kuntahallinnossakin, myös seurakunnassa luottamushenkilöt tekevät päätöksiä viranhaltijoiden esittelyn pohjalta. Oletusarvo on, että esittelijä tuo riittävästi erilaisia vaihtoehtoja ja asiaan vaikuttavia näkökulmia yhteiseen keskusteluun. Luottamushenkilön tehtävänä on perehtyä asioihin ja niiden taustoihin, mutta myös arvottaa asioita. Kukaan ei voi yksin hallita kaikkia laajoja asiakokonaisuuksia. Mutta hyödyntäen toistemme osaamista ja yhdessä keskustellen voimme päätyä hyvään lopputulokseen.
Toissa sunnuntaina osui silmiini Aamulehdestä toimittaja Heidi Pesosen kolumni, jossa hän esitti kolme lausetta, joita toivoisi kuulevansa useammin. Lauseet olivat: 1. Saatan olla väärässä, … 2. Voisikohan sellainen toimia, että… 3. Olen vähän miettinyt…
Lauseet pysähdyttivät miettimään.
Asioista keskustellessamme puhumme helposti toistemme ohi. Emme keskity kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavaa. Usein meillä on kova kiire saada omia ideoitamme toteutukseen. Välillä saatamme ajatella, että vain oma mielipide on ainoa oikea tai oma tapamme toimia johtaa parhaimpaan lopputulemaan. Saatamme myös vähätellä toisten aiempia tekemisiä. Harvoin ns. saranapuolelta sisään yrittäminen, saa myönteistä vastaanottoa toiselta osapuolelta. Johtaisiko vähän ehdollisempi ajattelu ja esimerkiksi Aamulehden kolumnistin mainitsemien lauseiden runsaampi viljely hedelmällisempään keskusteluun, keskustelijoiden välisen luottamuksen rakentumiseen ja sitä kautta aiempaan tuloksekkaampaan yhteistyöhön elämän eri alueilla.
Saila Kallioinen
Kirjoittaja on Akaan kirkkovaltuuston jäsen