Jari Rantanen.
Pohjois-Akaassa kaikki hienosti. Pääsee hiihtämään hyvillä laduilla, ja lapset saavat käydä hienojen opettajien johtamina koulua uudenkarheissa terveissä koulurakennuksissa. Perusasiat ovat siis taas raiteillaan.
Toki oli lähellä, etten mieltäni pahoittanut, kun kaupunginjohtajamme oikeuskäsittelyjupakka meinasi saada uuden täyskäännöksen. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, ja nythän silläkin saralla on kaikki enemmän kuin kunnossa. Tuleva johtaja on valittu, ja hän haluaa vuoren varmasti johtaa kaupunkiamme kohti positiivisempaa uutisointia ja aktiivisempaa Akaata.
Aina löytyy asioita, jotka voisivat olla paremmin. Mutta on hyödytöntä harmitella asioita, joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Tämän kautta tunnetila saattaa pysyä positiivisempana, ja mielensäpahoittaminen ei pääse viemään energiaa sieltä, missä sitä oikeasti tarvitaan. Kaupunkimme johtajaan ja johtamiseen liittyviin asioihin en pysty vaikuttamaan, joten tarvitseeko minun niitä murehtia?
Itse haluan käyttää energiaani ensisijaisesti työhöni, perheeseeni ja itseni kunnossapitämiseen. Lisäksi haluan saneerata taloa ja olla aktiivisesti mukana reserviläistoiminnassa sekä tennisseurassa.
Monet pienten lasten vanhemmat voivat samaistua tilanteeseen, että ohjelmaa riittää. En tunne itseäni kumminkaan väsyneeksi. Paitsi toisinaan, kun joku ystävistäni päivittelee kireää ohjelmaani ja toteaa minun olevan varmasti väsynyt. Ympäristö luo väsymisen painetta aktiivisille ihmisille, jotka eivät välttämättä muuten keksisi olla väsyneitä.
Mielensäpahoittaminen vie energiaa olennaiselta, ja siksi sitä ei kannata turhanpäiten tehdä. Aiheita herneen vetämiseksi nenään löytyy aina. Etenkin, kun media ja sosiaalinen media nostavat usein tavoitetason saavuttamattomiin. Facebook-seinillä myös asiat kärjistyvät tarpeettomasti, ja alkuperäiset faktat jäävät taka-alalle. Kovin huutaja saa huomion, ja valitettavan usein kovimmilla huutajilla ei ole parasta agendaa.
En kumminkaan halua moittia ja vähätellä lähes kansallisperinteeseen verrattavissa olevaa suomalaisen henkilön jurputusta. Toisinaan tällä murinalla saadaan kroppa tekemään ruumiillista työtä, jota tuskin hihittelyn kautta saataisiin samalla tarmokkuudella suoritettua. Ei siis sotketa tätä voimaa antavaa tuhinaa, murinaa ja kiroilua edellä mainittuun energiaa kuluttavaan mielensäpahoittamiseen.
Toisaalta myös ylenpalttisen positiivisuuden ja hauskuuden tavoittelusta on tullut muoti-ilmiö. Tarvitseeko esimerkiksi kotona tai töissä olla aina hauskaa? Toki pitää olla puitteet ja toimintamallit kunnossa, eikä tarvitse minkään kunnolla ketuttaa, mutta ei siellä aina hauskaakaan voi olla. Välillä vaan pitää tehdä ikäviä asioita, tulee epämiellyttäviä yllätyksiä tai väsyneenä pitää saada hommat hoidettua. Tämä todellisuus tuntuu olevan toisinaan meille pullamössöikäluokille vaikeaa hyväksyä.
Olemme kaikki erilaisia, meillä on erilaiset odotukset ja tavoitteet. Ulkoinen paine tyytymättömyyden ja mielensäpahoittamisen ruokkimiseen on aina läsnä. Päätämme kumminkin itse, milloin pahoitamme mielemme ja milloin päätämme, että tähän hommaan en aio käyttää rajallisia energiavarantojani. Tämä ei ole minun taisteluni! Mauno Koivistoa mukaillen: Kun provosoidaan, ei kannata provosoitua.
Tsemppiä tulevalle kaupunginjohtajalle! Akaassa on todella paljon hyvää ja todella vähän ihan oikeasti huonoa. Akaasta tulee tulevaisuuden menestyjä, kun saadaan koko porukka tekemään töitä saman ja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Jari Rantanen
Kirjoittaja on perheenisä Viialasta.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.