Rautatien valmistuminen Toijalaan toi mukanaan lieveilmiöitä, joista väkijuomain yletön käyttö ei ollut vähäisin. Toijalaan ja Viialaan oli muuttanut paljon väestöä, joka tuli toimeen pelkällä rahapalkalla. Myös maalaisväestön keskuudessa liikkui paljon rahaa maa- ja metsätalouden nousun myötä. Tavaksi tuli juoda viinaa varsinkin kaupunki- ja markkinamatkojen aikana.
Toijalan ja Viialan kyläkuva muuttui levottomaksi, ja työläiset mellastivat palkkapäivinään kylän raitilla. Pienet palkat menivät usein väkijuomiin. Tilannetta huononsi Toijalaan vuonna 1876 perustettu oluttehdas, joka rakennettiin vastapäätä asemaa. Tehtaan tarjoama oli vahvaa ja päihdyttävää sekä edullista.
Markkinat pois ja syyseläinmarkkinat lakkautettava, päätti Akaan kuntakokous yksimielisesti 9.10.1899. (Kylväjä 19.10.1899)
Raittiusseurat toimivat vilkkaasti
Väkijuoman käyttö joutui uuteen valoon, kun raittiusyhdistys sai jalansijaa Suomessa. Ehdottoman raittiuden aate levisi myös Akaaseen.
Akaassa kierteli puhumassa 1890 K.A.Vuori. Mukana kulki nuori ylioppilas, Matti Helenius–Seppälä, josta tuli myöhemmin suomalaisen raittiusliikkeen kantava hahmo. Toijalaan yhdistys perustettiin helmikuussa 1890. Raittiusyhdistys Touko perustettiin Viialaan Raittiuden Ystäväin matkapuhujan aloitteesta vuotta myöhemmin:
Toijalassa perustettiin raittiusseura viime sunnuntaina. Raittiusluennolla oli väkeä noin 20 henkeä. Seuraan pyrki 13 henkeä. Esimieheksi valittiin räätälimestari K.Lindh. Koska jäsenet olivat nuorta, innokasta väkeä ja esimies tottunut sekä väsymätön asianharrastaja, voi odottaa että seura pystyssä pysyy. (Sanomia Turusta 7.2.1890)
Raittiuspuhujat ulottivat matkansa myös Kylmäkoskelle, jonne perustettiin Alku-niminen raittiusseura. Puheenjohtajana toimi pitäjän silloinen johtohenkilö, J.K.Tipuri.
Etenkin Toijalassa ja Viialassa raittiusseuratoiminta muodostui aluksi hyvin vilkkaaksi. Seura levitti pitäjäläisten keskuuteen raittiuspropagandaa. Ehdoton raittius oli jyrkkä vaatimus ja yhdistysten toiminta suoraviivaista. Raittiusseura sai ennen pitkään kiivasta vastustusta osakseen niiden taholta, joiden taloudelliset edut joutuivat ristiriitaan seuran toiminnan kanssa. Toiminta alkoi hiipua.
Juomalakko ja oluttehdas suljetaan
Vuonna 1898 raittiustyö heräsi paikkakunnalla uudelleen. Samana vuonna oli Kotkassa pidetty parin työmiehen aloitteesta kansalaiskokous, mikä päätti juomalakon avulla estää väkijuomain nauttimisen työläisten keskuudessa. Lakko levisi kunnasta kuntaan, myös Akaaseen. Työväenyhdistykset tulivat mukaan raittiutta ajamaan ja Toijalassa työväenyhdistys ryhtyi Tampereen työväenyhdistyksen kehotuksesta juomalakkoon. Liike levisi sekä työväenyhdistyksen että raittiusseuran aloitteesta.
Pian lakkopäätöksen jälkeen alkoi Toijalassa niin sanottu oluttulva. Oluttehtaan tuotteista 7–8 tynnyriä oli pilaantunut, ja sitä ryhdyttiin myymään ämpärikaupalla halpaan hintaan. Samaan aikaan Toijalassa työskenteli 150 ratatyömiestä ja väkeä riitti oluttehtaan ovella:
Pitkin päivää näkee oluttehtaan ympärillä tunkeilioita ämpärit kädessä saaden kukin osansa. Näin ollen on elämä Toijalassa muuttunut muutaman päivän sisään kauhistuttavaksi. Tappelevia, hoipertelevia joukkoja näkee pitkin raittia. Rauhallisuutta rakastavan täytynee ehdottomasti kysyä, eikö paikkakuntalaiset tai viranomaiset voi mitään tehdä. (Kylväjä 25.8.1898)
Kylväjä 15.2.1906
Juopottelukielto raukesi
Raittiusliikkeelle tehtaan olutkampanja oli takaisku, varsinkin kun ostajissa kerrottiin olleen mukana myös lakkolaisia. Lakkokomitea sai kuntakokouksessa aikaan päätöksen, jonka mukaan oluen nautiskelu yleisillä teillä ja ulkosalla lukuun ottamatta perhejuhlia on 30 markan sakon uhalla kielletty. Laki ei kuitenkaan myöntänyt kunnalle tällaisia oikeuksia ja kuvernöörin oli pakko hylätä päätös. Lakkolaiset päätyivät ryhtyä keräämään nimikirjoituksia kylän maanomistajilta ja -vuokraajilta, millä nämä yhteisesti anoivat anniskelun ja juopottelun kieltämistä heidän alueillaan. Ilmoituksia naulattiin Toijalan talojen seiniin, mutta kiellon noudattaminen jäi vähäiseksi.
Vuonna 1899 lakkoliike alkoi lamaantua ja lakkokomiteat lopetettiin. Raittiusseurat kokoontuivat harvakseltaan lähinnä vain silloin, kun jäsenmäärä näytti laskevan. Poliittiset asiat ajoivat vähitellen raittiusasian ohi. Raittiusliikkeen voitoksi voidaan silti laskea oluttehtaan lopettaminen. Sen myynti oli jyrkästi vähentynyt, kun kunnan määräyksestä kaikkina juhla- ja markkinapäivinä tehtaan ovet suljettiin juopottelun ja levottomuuden estämiseksi.
Tuula Vuolle-Selki
Lähteitä:
Pekka Suvanto, Akaan historia. Toijala-Kylmäkoski-Viiala. Toinen osa. Vammala 1954.
Turun Lehti 8.2.1890 Toijalan raittiusyhdistyksen perustamisesta.
Kylväjä 15.3.1924 Viialan raittiusyhdistyksen perustamisesta.