Ihmisillä on tapana kerätä jotain sarjoja, kuten erikoispostimerkkejä ja monenlaisia jääkiekon pelaajakortteja. Minun tapanani on ollut bongata paikkoja, joissa en ole aiemmin käynyt.
Välillä piti pyöräillä pitkiä matkoja, jos halusi nähdä jotain hyvin erikoista. Jossakin oudossa kohteessa ihmiset tulivat juttelemaan ja kyselemään, mikä on matkan tarkoitus. He ihmettelivät, että joku voi lähteä niinkin pitkille reissuille.
Olen monesti saanut ilmaiset kahvit ja syömiset, jopa majoituksenkin, jossa pääsi isännän kanssa saunomaan. Kerran olisin päässyt majoituspaikan tyttären viereen yöksi. Jostain syystä tällainen etuisuus jäi käyttämättä.
Se oli kanssa erikoinen tapaus, kun Kemijärvelle rakennettiin uutta siltaa. Siihen viereen oli tehty lankuista puusilta kevyen liikenteen sillaksi. Huolimattomat kirvesmiehet olivat jättäneet niin isoja välejä, että pyöräni vanteet menivät niihin rakoihin.
Kerran Köyliössä pyöräilijä meni jäätelökioskille tuuttia ostamaan. Ei ollut jäätelöauto vielä käynyt, ei ollut tuuttia. Pyöräilijä huomautti: ”Onhan teillä kuitenkin jäätelöä noissa kulhoissa.” Kioskilta vastattiin: ”Olen justiinsa avaamassa, siitä ei vielä saa irti.” Ostaja hikeentyi: ”Ostan tuon koko kulhon!”
Kulhossa oli noin kuusi litraa, pääsi koko ryhmä jaolle.
On sitä maailmaa monella tapaa koettu.
Arvi Virtanen
Kirjoittaja on akaalainen, joka osallistui ”Suomi pyöräilee” -matkoille 14 kertaa vuosina 1993–2007.
Arvi Virtanen. Kuva: Tarja Antola