Kansakouluopettaja ja saarnamies Esa ”Esaias” Paavo-Kallio (1858–1936). (Kuva: Ina Liljeqvist, Työväen Arkisto).
Akaan kirkkoherran virkaan vuonna 1898 nimitetty Karl Troberg joutui heti virkakautensa alussa nuhtelemaan paikkakunnalla jo jonkin aikaa vaikuttaneen evankelisen liikkeen yhtenä omituisimpana lahkona tunnetun ”Sontulan opin” kannattajia. Trobergin mukaan seurakuntalaisten keskuudessa oli yhä enemmän ”suruttomia”, kirkkoon välinpitämättömästi suhtautuneita pitäjäläisiä.
Kirkkoherran sinnikäs taistelu
Apulaispappina Akaassa jo aiemmin palvellut Troberg tunsi pitäjän olosuhteet. Troberg itsekin kuului evankeliseen liikkeeseen, mutta ei hyväksynyt sen ääri-ilmiöitä. Kirkkoherra oli periksiantamaton taistelija, joka pyrki kohentamaan seurakunnan hengellistä tilaa ja vastustamaan kirkonvastaisten oppien leviämistä Akaaseen.
Kun Trobergin virkaanastujaisten yhteydessä pidettiin piispantarkastus, antoi seurakunnan uusi kirkkoherra katsauksen pitäjän hengellisestä ja siveellisestä tilasta. Hän hyökkäsi erityisen voimakkaasti evankelista äärimmäisyyssuuntausta, Sontulan oppia, vastaan. Lahkolaiskokouksissa meno kuului olleen vallatonta ja kristitylle sopimatonta.
”Lihanpyhyyyden opit ja käytännöt”
Sontulan oppi sai nimensä Akaan pitäjän Sontulan kylän mukaan, jossa tämä liike vaikutti jonkin aikaa. Liikkeen taustana on pidetty Härmän kokousta vuonna 1895, missä käsiteltiin evankeliseen liikkeen kriisiä 1890-luvulla ja julistuksen sisältöä. Sontulan oppi edusti varsin radikaalia synnittömyysoppia. Opin edustajat olivat valmiit monenlaiseen käyttäytymiseen. Yksi liikkeen puuhamiehistä oli läkkiseppä Kalle Oskari Alho. Hän edusti ”lihanpyhyyden oppia ja käytäntöjä”. Alho eleli erossa vaimostaan ja piti luonaan Hanna-nimistä leskeä, käytti runsaasti väkijuomia ja puhui ”sopimattomalla tavalla”.
Sontula ja Sointula
Sontulan oppi herätti evankelisen liikkeen maallikkosaarnaajan, Esaias Paavo-Kallion, johdolla yhä enemmän pahennusta. Aikalaiset kuvasivat Paavo-Kalliota ailahtelevaiseksi ja omapäiseksi. Tämä oli omiaan synnyttämään konflikteja, mikä pakotti kansakouluopettajan, kirjailijan ja työväenliikkeen agitaattorin vaihtamaan ahkerasti niin ammattia kuin paikkakuntaakin. Saarnakiellon Paavo-Kallio oli saanut jo vuonna 1896.
Lähes samaan aikaan vaikuttaneiden Matti Kurikan ja Esaias Paavo-Kalliolla teorioilla on niin paljon samankaltaisuutta, että Sontulan uskonnollinen yhteisö muistutti nimeltäänkin Kurikan Pohjois-Amerikassa perustamaa Sointula-ihannesiirtokuntaa. Miehiä yhdistivät muun muassa julkean esitelmöijän maine, radikaalit teoriat avioelämästä ja myrskyisä suhde työväenliikkeeseen.
Sontulan opin seuraukset alkoivat näkyä pian, kun aviottomia lapsia syntyi. Lasten väitettiin olevan ”pyhästä hengestä” ja nimetkin annettiin sen mukaisiksi. Eräälle lapselle yritettiin saada nimeksi Messias.
Liian omaperäinen ja outo oppi menestyäkseen
Aluksi kirkkoherra Troberg karttoi voimakeinoja ja yritti neuvoilla ja opetuksella pysyttää seurakuntaansa Raamatun sanassa. Kun sakaristoon tuotiin ilmoituksia Sontulan tilaisuuksista saarnastuolissa luettaviksi, hän otti ne kyllä vastaan ja luki ne, mutta kielsi samalla ihmisiä osallistumista niihin.
Kun nuhteet ja voimakas sananjulistus eivät auttaneet, turvauduttiin virkavallan apuun. Paavo-Kallio pidätettiin ja toimitettiin Tampereelle. Tämä ilmestyi kuitenkin jo seuraavana päivänä Sontulaan saarnaamaan. Tämän jälkeen kirkkoherra kielsi ”antamasta huonetta kiertäville saarnaajille”. Vähitellen Sontulankin talolliset kyllästyivät elostelevan saarnaajan läsnäoloon. Järjestys palautui seurakuntaan 1900-luvun alussa.
Sontulan oppi osoitti kuolemisen merkkejä Esaias Paavo-Kallion noustua sen johtoon. Oppi oli aivan liian outo ja omaperäinen menestyäkseen. Ehkä juuri tämän vuoksi sen vaikutus ei koskaan ollut suuri Akaassa. Kirkkoherra Trobergin ansiosi voidaan lukea Sontulan opin hiljainen hävittäminen. 1800-luvun kirkollisten liikkeiden keskuudessa Sontulan opilla on silti oma mielenkiintoinen historiansa.
Tuula Vuolle-Selki
Kirjallisuutta aiheesta:
Hengellistä häiriköintiä Viipurissa. Kaarlo Rahikainen ja Johan Henrik Martin
Suni, Hannu 2014. Röyhkeä opettaja. Esa Paavo-Kallion todellisuuskäsitykset, nälkävuodet ja maailmojen konflikti 1867–1913. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 228. Helsinki 2014.
Suvanto, Pekka 1954. Akaan historia. Toijala-Kylmäkoski-Viiala. Toinen osa. Vammala 1954.
Varho, Artturi 1935. Sontulan oppi. Pastoraalikirjoitus. Tampereen tuomiokapituli.
Lue myös nämä Tuula Vuolle-Selkin kirjoitukset:
Kieltolaki astui voimaan 1. kesäkuuta 1919 – Lain voimaantuloa valmisteltiin Akaassa jo 1914
Akaalaissyntyinen luonto- ja maisemamaalari Esa Kalervo kuvasi sisällissodan jälkiä Tampereella
Espanjantaudin ensimmäinen aalto saapui Akaaseen kesällä 1918
Peruna piti nälän loitolla 1918
Torpastaan 1919 häädetty leskinainen joutui muuttamaan riiheen