Rakkaus on ihmeellinen asia. Jos joku rakastaa toista ihmistä tai välittää toisesta ihmisestä, hän haluaa silloin myös jollain tavalla pitää huolta tästä ihmisestä. Huolenpito saa aina käyttövoimansa rakkaudesta. Rakkaus on kekseliästä eli myös huolenpito voi ilmetä mitä erilaisin tavoin.
Ensi sunnuntain otsikkona kirkkovuodessa on Jumalan huolenpito. Teksteissä korostetaan sitä, että meidän ei kannata eikä tarvitse kantaa turhia huolia, koska Jumala pitää meistä huolen. Sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus jopa sanoo: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”
Sille, että Jumala on läsnä maailmassa ja osoittaa huolenpitoa meistä, on ihan oma sana. Se on siunaus. Helposti tulemme ajatelleeksi, että Jumalan siunaus merkitsee pelkästään iloa ja onnea, mutta siunauksella on kuitenkin paljon syvempi ja laajempi merkitys. Siunaus voi toki tarkoittaa myös iloa ja onnea, mutta ennen kaikkea se tarkoittaa Jumalan osoittamaa rakkautta meitä kohtaan.
Joskus siunaukseen saattaa sisältyä ilon ja onnen sijaan jopa tuskaa tai ahdistusta. Nimenomaan silloin korostuu siunauksen syvin olemus. Vaikeuksissa ja ahdistuksissakin Jumala on kuitenkin läsnä ja haluaa kulkea kanssamme pitäen meistä huolta. Hän ei jätä meitä yksin hätäämme vaan nostaa jopa syliinsä, jos meidän omat voimamme hiipuvat.
Kirkossa jokainen jumalanpalvelus ja kaikki kirkolliset toimitukset kaste, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen alkavat ja päättyvät siunauksella ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” ja seurakunnan aamenella. Tällä halutaan korostaa sitä, että olemme koko ajan Jumalan huolenpidon varassa. Tullessamme arjen keskeltä kirkkoon tunnustaudumme Jumalan hoitoa tarvitseviksi, ja lähtiessämme takaisin arkeen voimme jatkaa Jumalan huolenpidon varassa. Siunaus tulee aina Jumalalta.
Meillä ei silti ole vain passiivista siunauksen vastaanottajan roolia. Meidät on kutsuttu myös siunaamaan toinen toisiamme ja tällä tavalla välittämään itse saamaamme siunausta eteenpäin toisille. Voimme siunata kotimme, perheemme, läheisemme ja kenet tahansa. Se tarkoittaa, että siunatessamme pyydämme Jumalaa pitämään huolta siunaamastamme ihmisestä ja että Jumalan tahto tapahtuisi hänen elämässään.
Meillä on lupa pyytää siunausta myös itsellemme. Voimme siunata itsemme aamu- ja iltarukouksessa ja ihan milloin tahansa. Kirjailija Hilja Haahti kirjoitti aikoinaan Kylmäkosken pappilassa oman aamusiunauksensa runomuotoon. Siitä runosta tuli suosittu virsi 548, jonka sanoihin on helppo yhtyä, jos omia sanoja ei tunnu löytyvän.
”Tule kanssani, Herra Jeesus, tule, siunaa päivän työ.
Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä, kun joutuu yö, tule vielä, kun joutuu yö.
Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan.
Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan.”
Pidä huolta! Siunaa! Aamen.
Heikki Ali-Löytty
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kanttori