Kristittyjen yhteistä Agape-ateriaa on syöty Akaassa jo 12 vuoden ajan.
Olen seitsemättä vuotta Akaan seurakunnan työntekijänä, aloitin vuoden 2011 tammikuussa. Jo ensimmäisenä keväänä sain kokea jotain sellaista, mitä en aikaisemmissa seurakunnissa ollut nähnyt. Nimittäin Akaan seurakunta on ollut aloitteellinen ekumeenisessa ateriayhteydessä alueen muiden kristillisten seurakuntien kanssa jo 12 vuoden ajan.
Ensimmäinen Agape-ateria – yhteyden ateria – on nautittu vuonna 2005 Toijalassa. Jälleen tänä vuonna viikko pääsiäisestä saatiin kokoontua kristittyjen yhteiselle aterialle. Se valmistetaan vuosittain yhteistyössä niin, että luterilainen seurakunta tarjoaa pääruoan, helluntailaiset leivät ja levitteet, adventistit salaatit ja ortodoksit jälkiruuaksi pashan kulitsan kera.
Siinä on jotain todella koskettavaa, kun luterilaiset, ortodoksit, helluntailaiset ja adventistit ovat aidosti rakkaudellisessa hengessä syömässä yhteiseen pöytään tarjolle tuomiaan ruokia. Me kuulumme eri seurakuntiin, koska meillä on erilaisia näkemyksiä kasteesta ja ehtoollisyhteyttäkään ei ole. Mutta yhdessä syömistä mikään ei estä!
Akaassa ihmiset käyvät sunnuntaiaamuna ensin oman seurakunnan jumalanpalveluksessa ja saapuvat sitten Akaan seurakuntatalolle yhteysaterialle. Nämä mainitut seurakunnat osallistuvat ruoan valmistukseen, mutta toki itse aterialle ovat kaikki tervetulleita. Tapana on ollut, että ortodoksipappi siunaa aterian.
Mistä tiedän ateriayhteyden rakkaudellisen hengen olevan aitoa? Kokemalla sen paikan päällä. Osallistumme siihen perheeni kanssa aina kun vain pääsemme – vaikka asumme Tampereella. Todella hyvän ruoan lisäksi eri seurakuntien edustajien tuomista tervehdyksistä huokuu ilo tästä yhteydestä. Niissä ei puututa eroihin vaan iloitaan yhteydestä. Aina voimme rukoilla ja syödä yhdessä! Voimme laulaa täysin rinnoin ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, haudoissa oleville elämän antoi!”
Ortodoksit aloittavat pääsiäisestä 40 päivän juhlakauden, joka kestää helluntaihin saakka. Silloin iloitaan täysin rinnoin Jeesuksen ylösnousemuksesta – siitä ilosta voisimme me luterilaisetkin ottaa enemmän oppia.
Jaana Viitakangas-Klemola
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan lähetys- ja tiedotussihteeri