41 vastalakitettua ylioppilasta laulamassa perinteikästä Gaudeamus igitur -laulua.
Akaan lukion uudet ylioppilaat saivat valkolakkinsa lukuvuoden päätöstilaisuudessa lauantaina. Tänä keväänä ylioppilasmäärä oli pienentynyt merkittävästi edellisvuosien 70:tä hipovista lukemista, mille oli kuitenkin selkeä syy.
– 41 ylioppilasta on kelpo saavutus pienestä ikäluokasta, josta poikkeuksellisen moni suuntautui ammatillisiin opintoihin, lukion rehtori Tuovi Ronkainen muistutti.
Ronkainen kutsui lakitettavia tehotiimiksi, joka muun muassa otti lukion markkinoinnin asiakseen ja oli siten tärkeässä asemassa lukion opiskelijamäärän kasvattamisessa.
– Tänä vuonna ensisijaisia hakijoita on tiedossa jo 65, ja yhteisvalinnan tulos on varmaankin vielä suurempi, rehtori iloitsi.
Kaavaillut uudistukset puhuttavat
Rehtori Tuovi Ronkainen käsitteli puheessaan muun muassa ylioppilaskirjoitusten asemaa ja muistutti, että lukion tämänhetkiset ykköset suorittavat ylioppilaskirjoituksensa jo kokonaisuudessaan sähköisesti.
Rehtori muistaa Akaan lukion lukuvuoden kansainvälisyydestä ja ylioppilastutkintoon kaavailluista uudistuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti viime kesäkuussa työryhmän selvittämään ylioppilastutkinnon kehittämistarpeita, ja työryhmän ehdotus julkaistiin huhtikuussa.
Työryhmä esittää muun muassa, että kielten kokeissa arvioitaisiin myös suullista kielitaitoa ja että kaikkien kokeiden maksimikoeaika lyhennettäisiin neljään tuntiin. Tämä uudistus koskisi myös äidinkielen ja kirjallisuuden koetta, joka on ollut jo pitkään kaksipäiväinen ja kaksitoistatuntinen.
Ehdotus suullisista kokeista on Ronkaisen mukaan otettu vastaan hyvin, mutta äidinkielen kokeen supistamista on kritisoitu ankarasti. Ronkainen itse poistaisi suoritusten vanhenemista koskevan käytännön. Nykyisin kerran suoritettu koe vanhentuu kolmen tutkintokerran jälkeen ja tutkinto täytyy aloittaa alusta.
– Käytännön poistaminen palvelisi elämänikäisen oppimisen periaatetta, hän perusteli.
Kansainvälisyys näkyi Footprints Across Europe -opiskelijaliikkuvuushankkeen huhtikuussa järjestetyn lopputapahtuman kiitellyssä isännöimisessä. Viikon aikana Akaassa kävi lähes 70 vierailijaa Puolasta, Ranskasta, Englannista, Italiasta ja Turkista. Myös kaikki Akaan lukion opiskelijat ja opettajat osallistuivat tapahtumiin.
Saavutus konkretisoitui
Tuoreet ylioppilaat Milla (vas.) ja Viivi Pajasmaa aloittivat kirjoituksiin lukemisen viime kesänä, mikä auttoi mieleisten tulosten saavuttamisessa. Ylioppilaskokeista sisaruksia jännitti eniten englanti ja erityisesti kokeen kuunteluosio.
Lakitustilaisuus oli Milla ja Viivi Pajasmaalle jännittävä ja hieman epätodellinenkin kokemus.
– Odotin kauhulla tätä päivää ja olen tosi onnellinen, että se on nyt ohi, Viivi sanoi.
– Nyt kun on lakki päässä ja tilaisuus ohi niin alkaa vasta uskomaan tapahtuneeseen, Milla jatkoi.
Akaan lukio oli kaksosille alusta asti selvä valinta. Viivi suosittelee valitsemaan paikallislukion muun muassa siksi, että pienessä lukiossa saa aina apua ja tunnelma on lämmin. Millan mielestä pienessä lukiossa on puolensa myös lukioajan tapahtumissa.
– Täällä ei katoa massaan, ja lakkiaisissa sekä vanhojen tansseissa jokainen huomataan, Milla tuumi.
Ylioppilastutkinto oli tuoreiden ylioppilaiden mielestä rankka mutta opettavainen kokemus erityisesti jatko-opintoja ajatellen. Viivi haki hallintotieteiden tutkinto-ohjelmaan Tampereen yliopistoon ja Milla sairaanhoitajaksi. Viivin pääsykoe on jo takana, ja Millalla valintakoe on lakkiaisista laskettuna hiukan yli viikon päästä Porissa.
Oona Eskeli
Tiukka kuri pakotti opiskelemaan
Riemuylioppilaan puheen pitänyt Jaakko Holkeri puhui kaikkien riemuylioppilaiden puolesta ihmetellessään puolivuosisadan nopeaa kulumista.
Lakkiaisjuhlaan oli kutsuttu myös riemuylioppilaita eli 50 vuotta sitten Toijalan yhteislyseosta ylioppilaaksi kirjoittaneita. Riemuylioppilaat keräävät keskuudestaan vuosittain jaettavan Civis 50 -stipendin, joka jaetaan hyvin menestyneille ylioppilaille. Tämän vuoden 2400 euron suuruinen stipendi jaettiin neljän ylioppilaan kesken.
Riemuylioppilaan puheen piti Jaakko Holkeri. Hän muisteli ylioppilaskirjoituksia hyvin kankeaksi prosessiksi, jossa arvosanojakin oli vain neljää varianttia. Hylkäyksiä tuli kuitenkin harvoin, ja yhteislyseo oli valtakunnallisesti tasokas koulu. Uusille ylioppilaille Holkeri korosti muuttuvan maailman haasteita.
– Sanotaan, että nykynuori joutuu opiskelemaan uransa aikana kaksi, ehkä kolmekin eri ammattia. Muun muassa automatisaation ja robotiikan eteneminen saattaa johtaa tilanteisiin, että työ yksinkertaisesti loppuu ja uusiin haasteisiin on pakko tarttua.
Holkerin mukaan seuraavat vuodet tulevat kuitenkin suurella varmuudella olemaan ylioppilaiden elämän parasta aikaa ja antoi heille vielä oman neuvonsa tulevaisuuteen.
– Älkää nyt liikaa hötkyilkö.
Saksan prepositiot oli osattava unissaan
Eija Tupakka sanoi harhailleensa kauan aikaa lukion jälkeen ja tehneensä muun muassa lehdenjakajan työtä. Hän on kuitenkin suorittanut kandidaatin tutkinnon ja aikoo nyt eläkkeellä suorittaa maisterin tutkinnon, johon liittyy hänen suuri kiinnostuksenkohteensa tähtitiede. Kuvassa hän esittelee saksan ylioppilaskoetta.
Riemuylioppilaat jäivät lakituksen jälkeen yhdessä muistelemaan kouluaikoja. Koulua käytiin maanantaista lauantaihin ja Toijalassa asuneet opiskelijat aloittivat koulupäivänsä aikaisemmin kuin muualta tulleet. Ruokatunti oli pitkä, jolloin pitkämatkalaiset söivät eväät koululla ja muut kävivät kotona.
Päällimmäinen muisto kouluvuosista oli se, että tiukka kuri pakotti opiskelemaan ja auttoi menestymään sekä koulussa että elämässä. Eija Tupakan mieleen on silti jäänyt saksan opettaja Irja Hollon kommentti huonosti menneestä kokeesta.
– Hän käytävillä kuulutti kokeiden kanssa, että ettekö te kananpäät vieläkään osaa tätä.
Lyypekissä Saksassa asuva Pirkko Neist on hyvästä ja vaativasta saksan opettajasta kiitollinen. Kielestä on ollut hänelle suuri hyöty työelämässä, ja hän muistaa opettajan vaatimat asiat yhä.
– Irja Hollo sanoi, että kun hän tulee yöllä minun sänkyni viereen kyselemään, mitkä prepositiot järjestyvät akkusatiivilla ja mitkä datiivilla, minun pitää osata luetella ne kaikki.
Tupakan mielestä suurin eroavaisuus nykypäivään on se, etteivät he aikanaan kapinoineet eivätkä kyseenalaistaneet opetusta. Häntä harmittaa erityisesti ruotsin kielen väheksyminen.
– Tuntuu aivan hullulta tämä nykyinen pakkoruotsi-nimitys. Meillä ruotsi kuului asiaan ja olemme kiitollisia tästä kielitaidosta.
Hauskanpitoa ei saa unohtaa
Leena Peltosaari (vas.), Hannele Santti-Sintonen, Ritva Mäkelä, Vellamo Toivonen ja Eija Tupakka kannustavat nuoria opiskelemaan ahkerasti, mutta myös nauttimaan elämästä.
Nuoria riemuylioppilaat kehottavat nauttimaan elämästä ja muistamaan hauskanpidon, sillä opiskelu sujuu silloin paremmin.
– On paljon muutakin kuin opiskelu, poika- ja tyttöystäviä pitää olla, Leena Peltosaari sanoo.
Eija Tupakka kannustaa myös itseluottamukseen.
– Jos johonkin ryhdytte, antakaa takaiskuista huolimatta mennä. Se kasvattaa.
Oona Eskeli
Lukion musiikin 2. kurssin ryhmä esitti tilaisuudessa kaksi kappaletta.
Uuden ylioppilaan puheen piti Eerika Rautanen.
Lukion opiskelija Valma Välimäki lauloi lakitetuille yllätysnumerona liikuttavan kappaleen.