Koko kesän olen odottanut, että koulu alkaa, kavereiden luokse menisin juoksujalkaa. Kuinka kerrottaisiin lomajuttuja, jossa piirissä kaikki on tuttuja. Mutta sitten yksi huhu, että joku toinen puhu, että sä oot kauhee ja tyhmä ja sua vihaa koko ryhmä. Että jos sun kanssa joku leikkii, se on pelkkää feikkii. Sä oot pelkkä nolla, ei kukaan halua sun kanssa olla. Ja yksin se nuori jää siihen pihaan, odottaen tuskissaan, että pääsis himaan. Kuinka sitä nuorta nolotti, että koulun alkua odotti. Sitäkö se on koko lukuvuoden, että voimat menee kaverisuhteita luoden. Kunpa kukaan ei joutuisi yksin olla, ei olisi kenenkään silmissä nolla. Kaikki olisi joukossa VIP, ei kiusaamisen takia ainakaan RIP. Kuinka ympärillä olisi iloa ja naurua, ei surua ja yksinolon kauhua. Vaan kaikki yhdessä sitoo kultaista nauhaa , toivottaen kaikille koulurauhaa.
Jonna Parikka