Jari Salin saattelemassa kuulaa M40-sarjan mestaruuteen.

Helsingin Kisa-Veikot järjesti kauden päätapahtuman 17.–19.8. legendaarisella Eläintarhan urheilukentällä. Nuorimmat osallistujat olivat kalenterivuonna 30 vuotta täyttäneitä, vanhin 94-vuotias Porin Urheiluveteraaneja edustava Pekka Penttilä.

Toijalan Vauhdista mukaan uskaltautui seitsemän edustajaa. N30-sarjassa Satu Mäkelä, N60-sarjassa Anne Mäkelä, M35-sarjassa Lauri Laasala, M40-sarjassa Jari Salin ja Teemu Salminen, sekä M60-sarjan kokeneet kisojenkiertäjät Arto Kemppainen ja Sauli Saunamäki.

Vauhdin joukkueen kirkkaimmat mitalit menivät nuoremmille kuulamiehille. Jari Salin teki onnistuneen paluun kuularinkiin voittaen M40-sarjan Suomen mestaruuden. M35-sarjassa Lauri Laasala kävi tiukan taistelun mestaruudesta – tuloksena hopeamitali kaulaan.

Pronssisiin mitaleihin yltivät N60-sarjan Anne Mäkelä 400 ja 800 metrin juoksuissa sekä Teemu Salminen M40-sarjan korkeudessa.

Neljänsiksi sijoittuivat Satu 800 ja 1500 metrillä, Anne 1500 metrillä ja Teemu pituudessa.

Kokeneimmat kiertäjät Arto ja Sauli kävivät tiukkaa kilpailua mitalisijoista. Sauli sijoittui viidenneksi ja Arto kuudenneksi.

Kilpailun kokonaistulokset löytyvät tilastopajasta ja Toijalan Vauhdin kotisivuilta.

Vuonna 2000 tangoprinsessaksi valittu Jaana Pöllänen on tehnyt viime vuodet pelkästään hengellisiä esiintymisiä. Kuva: Jari Hakola

Luovan musiikin ja Raamatun tutkimisen kohtauspaikka Loimu aloittaa syyskautensa sunnuntaina 2.9. kello 14 Akaan seurakuntatalon yläsalissa (Sontulantie 1). Raamattutunnin kiitollisuudesta pitää Antero Kallio. Vastausmusiikin tilaisuuteen on säveltänyt ja sanoittanut akaalainen gospelartisti Mia Joki. Seuraavan laulun vihjesanat annetaan akaalaiselle pianistille ja lauluntekijälle Markus Mantereelle, joka tekee vastausmusiikin lokakuun Loimuun.

Kahvitarjoilun jälkeen konsertoi Jaana Pöllänen yhdessä puolisonsa Ville Uusitalon kanssa, joka säestää häntä pianolla ja kitaralla. Syksyisessä iltapäivässä kuullaan herkän vahvoja tuokiokuvia ihmisenä olemisesta elämän polulla ja Jumalan kämmenellä.

Laulaja Jaana Pöllänen on tangoprinsessa vuodelta 2000. Laaja-alainen laulaja on saanut tehdä musiikkia tyylilajien monessa kirjossa. Laulelmat, chansonit, viihdemusiikki ja erilaiset estradiviihteen projektit ovat työllistäneet laulajatarta miltei kaksikymmentä vuotta. Viime vuodet hän on tehnyt pelkästään hengellisiä esiintymisiä yhteiskristillisesti. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta päätoimisena laulajana.

Kristitystä kodista elämän eväänsä saanut laulaja kertoo hengellisen musiikin kulkeneen matkassa koko elämän ajan. Eletyn elämän myötä kuitenkin laulut ovat saaneet syvempää näkökulmaa ja kutsumus on kasvanut evankelistaksi. Illassa kuullaan muun muassa raikas versio tutusta virrestä Hyvyyden voima sekä viehättävä Luojan kaunein ajatus ja voimallisena Kahden maan kansalainen. Dramaattisena soi myös suomalainen ensimmäinen hengellinen tango Jeesus tuntee, jonka Lasse Heikkilä teki tangoprinsessalle viisitoista vuotta sitten.

Tilaisuudessa on lapsille pyhäkoulu, ja tilaisuuteen on vapaa  sisäänpääsy.

Tero Kuparinen

Luukas Rokkanen nousi toiseksi Savikoskella järjestetyssä OmaSP Openissa. Arkistokuva: Tommi Rokkanen.

Perinteikäs OmaSP Open -frisbeegolfkisa pelattiin viime viikonloppuna Kylmäkosken DiscGolfParkissa. Pro open sarjan kilpailu oli kovatasoinen ja tiukka aina sunnuntain viimeiselle väylälle asti.

Pro open -sarjan voiton vei Jani Nevala Siikaisista tuloksella 18 alle parin. Akaalainen Luukas Rokkanen oli toinen tuloksella -16 ja kolmas tamperelainen Timi Järvenpää tuloksella -12. Pro-sarjassa heittäjiä oli yhteensä 45 ja koko kilpailussa 93.

Haperot ovat saaneet nimensä hapertuvasta rakenteestaan. Ne hapertuvat pieniksi murusiksi käsiteltäessä toisin kuin esimerkiksi suppilovahverot tai seitikit, joiden jaloista voi sormin repiä pitkiä suikaleita. Haperot muistuttavat äkkiseltään katsottuna ulkonäöltään melkoisesti rouskuja, mutta niistä ei valu maitiaisnestettä niitä vioitettaessa. Haperoiden lakit ovat nuorena värikkäitä ja harmaantuvat vanhetessaan.

Haperot ilmestyvät metsiin ja puistoihin jo heinäkuussa, ja niitä voi kerätä vielä syyskuussa. Haperoissa ei ole yhtään myrkyllistä sientä, mutta jotkut ovat syömäkelvottomia kuten tulipunahapero ja punajalkahapero. Ne pilaavat koko ruuan maun sekaan päästessään.

Maultaan syötävät haperot ovat mietoja, joten ne maistuvat usein sieniin tottumattomillekin. Hyvinä vuosina haperot ovat hyvin satoisia, joten niistä saa hyvän lisän kastikkeisiin ja piiraisiin vaikkapa maultaan vahvempien sienien seassa. Mikäli sienistä saa helposti vatsavaivoja, kannattaa haperoiden lakin pintakelmu nylkeä. Muutoin haperot eivät tarvitse ennen ruuaksi kypsentämistä esikäsittelyä, eli niitä ei tarvitse ryöpätä.

Kangashapero

Kangashapero on maukas ruokasieni ja yleinen koko maassa. Sitä löytyy kuivinakin vuosina yleensä hyvin. Vaalean kellanruskealakkisen kangashaperon tunnistaa siitä, että se harmaantuu leikkauspinnaltaan, kuten tekevät myös sen näköislajit, viinihapero ja keltahapero, jotka ovat myös hyviä ruokasieniä. Ne tunnistaa eri värisistä lakin pintakelmuista: nimensä mukaan lakki on keltahaperolla kirkkaamman keltainen ja viinihaperolla viininpunainen. Nuorena haperot ovat puolipallomaisia ja kasvaessaan niiden lakit laakenevat lautasen mallisiksi. Kangashaperon lakin leveys on 5–15 cm.

Isohapero

Isohapero on herkullinen ruokasieni, jonka tunnistaa suuresta koosta ja tiilenpunaisesta lakin pintakelmusta. Se on mahdollista sekoittaa pienempään ja syötäväksi kelpaamattomaan tulipunahaperoon, joka on hyvin samanvärinen mutta pienempi: sen lakki on n. 3–9 cm leveä, kun isohaperon lakin leveys on 8–20 cm. Lakki on vanhana sisään päin lontollaan ja kuopan kohdasta usein hieman oranssi.  Kielenkärjellä raakaa sientä koskettaessa tulipunahapero tuntuu selvästi kirpeältä, isohapero taas on koko lailla mauton.

Isohaperoa kasvaa koko maassa koivun ja männyn seuralaisena. Se on suosittu kauppa- ja ruokasieni. Sitä voi myös kuivata ohuina viipaleina, joita voi napostella sellaisenaan.

Viljami ja Minna Ovaskainen

Kirjoittajat ovat tietokirjailijoita ja luonnontuoteneuvojia

Kuvat: Viljami Ovaskainen

Akaan Vasemmistoliitto kirjoitti hyvän tekstin Akaan Seudun 22.8. lehdessä talouden tasapainottamisesta. Kirjoituksessa oli pohdittu kaupunkimme voimassa olevia ja tulevia talouden tasapainotuspyrkimyksiä. Kokoomuksen valtuustoryhmä on monesta asiasta samaa mieltä Vasemmistoliiton kanssa. Esimerkkeinä Jopo-luokka ja lastensuojelun kustannukset. Olemme säästäneet paljon, ja varmasti myös väärässä paikassa. Erityisesti koulujen alhaiset tuntikehykset ja suuret ryhmäkoot ovat huolestuttaneet ryhmäämme. Olemme tänä ja tulevina vuosina käyttämässä runsaasti rahaa sisäilmaongelmiin. Näistä suurimpana vuokratut väistötilat Viialaan. Tämä on nähty valtuustossa tärkeänä sijoituksena kuntalaisten hyvinvointiin.

Akaan työllisyystilanne on kohentunut vauhdilla. Työllisyyden kasvu oli Pirkanmaan kärkiluokkaa. Tämä tuo luonnollisesti kaupungille lisää verotuottoja. Noususuhdannetta tulisi hyödyntää myös elinkeinoelämän panostuksissa, kuten Vasemmistoliittokin esittää.

Akaa Point -alueen infran rakentaminen on saatava käyntiin nopeasti. Tämä toivottavasti muistetaan myös vuoden 2019 talousarviota laadittaessa. Kaupunkina meillä ei ole varaa olla investoimatta myös kaupunkia eteenpäin vieviin hankkeisiin.

Akaalla on pitkä historia säästämisessä, ja tämän toiminnan hedelmiä nyt korjaamme. Rohkeus investoida tulevaan on puuttunut. Kunnallisveroprosenttimme on Pirkanmaan kärkeä, kuten esimerkiksi Vuoden Akaalainen Heikki Teräväinen kirjoituksessaan (AS 8.8. 2018) totesi. Myöskään veroasteen nousu ei voi olla lääke Akaan tulevaisuuden varalle.

Toisin kuin Vasemmistoliitto, kokoomusryhmä kannattaa palveluiden hallittua yksityistämistä. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa yksityisen sektorin mukanaolo kirittämässä on tehostanut myös kaupungin oman varhaiskasvatuksen toimintaa. Tällä sektorilla on myös ansiokkaasti selvitetty kaupungin tuottaman palvelun kustannuksia ja verrattu niitä yksityiseen palveluntuottajaan. Tarkempi selvitystyö kustannusten vertailussa on vielä kesken, mutta mikään tällä hetkellä saatavissa oleva tieto ei tue sitä, että yksityinen palveluntuotanto olisi kaupungille kalliimpaa.

Ryhmämme itseisarvo ei ole tuottaa kaikkia kaupungin palveluita yksityisellä toimijalla, vaan edellytämme reilua kustannusten selvitystä ja vertailua kaupungin itse tuottaman ja ostopalvelun välillä. Voimme myös valita kaupungin tuottaman palvelun, jopa sen ollessa yksityistä kalliimpaa, mutta valinnan tulee olla tässä taloustilanteessa tietoinen ja perusteltavissa.

Vasemmistoliiton kirjoituksessa todetaan, että teknisen toimen eri osa-alueiden kustannukset olisivat yksityistämisen myötä nousseet tai säästöjä ei olisi tullut. Esitetyt väitteet ovat virheellisiä ja perustuvat mututuntumaan. Kokoomusryhmä on edellyttänyt kaupungin omien kustannusten selvittämistä esimerkiksi kiinteistöjen huollon ja ulkoalueiden kunnossapidon osalta. Paras tapa todeta kaupungin oman tuotannon tehokkuus on tehdä asiasta uskottava ja todenmukainen laskelma viranhaltijoiden toimesta.

Yksityisiä palveluita hallitaan sopimuksilla ja palveluntuottajia kilpailutetaan hankintalain mukaisesti. Jo kilpailutusvaiheessa tulisikin olla selvää mitä haluamme ostaa. Sopimuksessa puolestaan määritellään palvelun reunaehdot. Valtuustoryhmämme onkin esittänyt, että Akaan kaupungille palkattaisiin henkilö kilpailuttamaan ja hallinnoimaan sopimuksia yhdessä toimialajohtajien kanssa. Näin ostaisimme juuri sitä palvelua mitä tarvitsemme, ja oikealla hinnalla. Mikäli palveluntuottaja ei tuota palvelua sopimuksen mukaisesti, kaupungilla on mahdollisuus reklamoida tai jopa purkaa sopimus.

Yksityinen palveluntuottaja kantaa myös riskin. Tätä ei usein osata arvioida ja hinnoitella verratessa kaupungin ja yksityisen tuottamia palveluita. Vastuu kalustosta, sairauslomista ja sijaisista, toimitiloista ja muista kustannuksista on palveluntuottajalla, ei kaupungilla. Hyvällä sopimuksella ja riittävällä valvonnalla palveluiden osto yritykseltä on myös riskien ulkoistamista ja yllättävien kustannusten välttämistä.

Vertailtaessa esimerkiksi yksityisen ja kaupungin tuottamia varhaiskasvatuspalveluita on huomioitava, että yksityisen hinta pitää sisällään myös kaikki yllättävät kustannukset. Lisäksi yksityinen palvelu on erityisen joustavaa tarpeen vaihdellessa. Päiväkoti Onnin kilpailutuksen seurauksena saimme Akaaseen uuden päiväkotirakennuksen. Mikäli yksityisen omistamassa kiinteistössä todettaisiin esimerkiksi sisäilmaongelma, voimme velvoittaa palveluntuottajaa tarjoamaan meille sisäilmaltaan terve rakennus. Kaupungin omistamissa kiinteistössä sisäilmaongelmien ratkaisu on todettu äärimmäisen haastavaksi ja kalliiksi.

Vasemmistoliiton julkaisemassa taulukossa on hyvä kiinnittää huomiota myös kiinteistöverotuoton aleneman ennusteelle vuodelle 2018. Verokertymän ennakoidaan laskevan Vasemmistoliiton oman esityksen seurauksena, jossa kiinteistöveroprosenttia päätettiin laskea 0,65:sta 0,60:een prosenttiin.

Akaan Kokoomuksen valtuustoryhmä

Elokuun 29. päivänä ortodoksinen kirkko muistelee Johannes Edelläkävijän mestausta. Äkkiseltään ajateltuna ehkä erikoinen juhlan aihe, mutta miksi Johannes joutui tilanteeseen, jossa kuningas Herodes käski katkaista profeetan kaulan?

Johannes oli Jumalan tahtoa saarnaava mies, joka katseli maailmaa Jumalan näkökulmasta – näkökulmasta, josta kaikki Jumalan kuviksi luodut ihmiset ovat samanarvoisia ja heitä koskee samat säännöt. Markuksen evankeliumi paljastaa meille tarkempia yksityiskohtia: ”Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja teljennyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Hän oli nainut Herodiaan, mutta Johannes oli sanonut hänelle: ”Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa.” Herodias ei sietänyt Johannesta ja olisi halunnut tappaa hänet, mutta ei voinut, koska Herodes pelkäsi Johannesta.” (Mark. 6:17-20)

Herodes oli siis tehnyt aviorikoksen, vääryyden, josta Johannes ei vaiennut, ja siksi kuninkaan uusi vaimo etsi tilaisuutta saadakseen Johanneksen hengiltä. Kuolemassaan Johannes on marttyyriuden, veritodistuksen edelläkävijä, elämässään yksinäisen kilvoituksen, askeesin edelläkävijä. Hän antaa meille mallin ei vain Kristuksen seuraamisesta, vaan myös toisten ohjaamisesta Jumalan luokse.

Johanneksen elämä oli langenneen maailman rakenteiden ja toimintamallien hylkäämistä, Herodiaan osalta niiden aktiivista kieltämistäkin. Elämä, jota ei eletty oman itsen tähden, vaan Jumalan tahdon osoittamiseksi. Johannes teki asioita yhdellä tavalla, Kristus toisella, mutta kumpikaan heistä ei kelvannut hallitusmiehille.

Kristus huomioi tämän terävästi: ”Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana. ’Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!” (Joh.11:16-19)

Langenneen maailman lapset pelkäävät valtansa menettämistä, tottumuksen tuoman mukavuuden menettämistä, rahojensa menettämistä, kansallisten ominaispiirteiden menettämistä ja mitä vielä. Johannes Kastaja näyttää elämällään ja kuolemallaan tietä kohti Kristusta, joka jumalallisella viisaudellaan tekee langenneen maailman saavutukset ja vallan tyhjiksi.

”Vain yksi on tarpeen”: Kristuksen kuunteleminen, evankeliumin radikaalin tasa-arvon ja tasavertaisuuden viestin kuunteleminen ja sen toteuttaminen. Sen eteen työskenteleminen, että jokaisella ihmisellä omassa kotikylässä, kotimaassa ja maailmassa olisi mahdollisuus jakaa sitä hyvää, jonka Jumala on antanut. Se tarkoittaa omasta luopumista, kuten Johanneksen elämä osoittaa. Epäoikeudenmukaisuuden voitto ei ole kristityn voitto, se on Saatanan voitto, joka kuiskutteli Herodeksen toimimaan eri säännöillä, kuin mitä muita kansalaisilta vaadittiin.

Teemu Toivonen

Kirjoittaja on Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappi

Tarpiakodin virkistystyöryhmään kuuluva Sari Peltomäki (vas.) nappasi viime vuoden elokuussa keinukavereikseen Leila Jokisen ja SPR:n Kylmäkosken osaston Irmeli Niemen. Nyt SPR Akaa järjestää ystäväkurssin Viialassa.

SPR Akaan osasto aloitti toimintansa vuoden alusta. Vakiintuneiden toimintamuotojen lisäksi aloitettiin ystävänpäivänä Tarpiakodilla Kylmäkoskella säännölliset ulkoiluttamiset. Osaston toimintaa on tarkoitus järjestää koko Akaan alueella, ja nyt katseet suunnataan Viialan taajamaan.

Ystäväkurssi vapaaehtoisille saattajille

Torstaina 6.9. kello 17–20 järjestetään Kuntoaskeleen kokoustilassa, Keskuskatu 38–40 Viiala, ystävätoiminnan kurssi. Vapaaehtoisista auttajista, jotka voisivat lähteä ikäihmisen saattajaksi esimerkiksi lääkärikäynnille Tampereelle, on tarvetta erityisesti Viialan alueella. Illan koulutus painottuu tähän toimintaan.

Vapaaehtoisena toimitaan ihan tavallisen ihmisen taidoin. Evääksi riittää auttamisen halu. Palkaksi saa hyvän mielen sekä uusia ystäviä ja kokemuksia.

Kurssi on maksuton ja osallistujille tarjotaan iltakahvit. Kurssille voi ilmoittautua 2.9. mennessä joko sähköpostilla spr.toijala@netti.fi tai numeroon 0400-633019.

Nälkäpäiväkeräys lähestyy

Kesäkautena osa osaston toimintamuodoista vietti hiljaiseloa. Ensiapuryhmäläiset kuitenkin päivystivät eri tapahtumissa Akaan ja naapurikuntien alueella. Ystävätoimijat kävivät tapaamassa ystäviään ja vapaaehtoiset ulkoiluttajat Havulinnassa ja Tarpiakodilla kävivät säännöllisesti viemässä ikäihmisiä ulkoilemaan. Eri toimintamuotojen kokoontumiset aloitetaan lähiviikkoina ja niistä kerrotaan muun muassa Akaan Seudun MeNyt-palstalla.

Perinteinen Nälkäpäiväkeräys järjestetään 20.–22.9. ja se tulee näkymään kaikissa taajamissa edellisvuosien tapaan.

Sirpa Koivisto

Onnea rakkaalle Monzi-94:lle täyttäessäsi 24 vuotta 29.8.2018.

T: äiti, isä, Joonas, Sara ja Salla-Mari

Tuana Hakalan ottama kuva Tahtanevansalmesta Vanajan rannalta.

Kiitos Hopea-ankkurille upeasta venetsialais-ohimarssista lauantaina 25. elokuuta.

Irja ja Veikko Soverila, Riitta Knuutti, Keijo Jokinen, Tuana, Emilia, Tomas, Arto ja Marjut Hakala ja Konhonsillan toiselta puolelta Aaltoset ja Nysténit.

Kolmanneksi sijoittunut joukkue Eskola (vas.), Kautto, Kärkäinen poseerasi Koskelan torpan pihamaalla. Kuva: Jukka Turunen.

Toijalan Seudun Reserviupseerikerhon tämänvuotisessa Sotilastaitokilpailussa eniten jälkispekulaatioita aiheutti suunnistusrasti. Kilpailun järjestäjät olivat suunnitelleet kilpailuun sopivan, matkaltaan lyhyen ja määrältään kolmen rastin tehtävän. Rastin vetäjä Marko Mahkonen oli rakentanut kolme rastihajonnoiltaan erilaista mutta saman arvoista suunnistusrataa hyvin pienelle alueelle. Tästä johtuen vain osaavimmat ja huolellisimmat suunnistajat osasivat merkitä oikeat rastit korttiin.

Toijalan Seudun Reserviupseerikerhon järjestämä kilpailu järjestettiin jo 11. kerran, tällä kertaa Akaan ja Urjalan alueella elokuisena keskiviikkoiltana. Kilpailu on kutsukilpailu, jossa kerhon jäsenten lisäksi kilpailuun oli kutsuttu ryhmät Urjalan ja Valkeakosken Reserviupseerikerhoista, Toijalan Reserviläisistä ja Urjalan-Kylmäkosken Reserviläisistä.

Tehtävärastien pääpaino ammunnassa

Kilpailun seitsemästä tehtävästä kolme oli ammuntaa: pienoispistooliammunta kääntyviin tauluihin viisi laukausta Akaan Ruskeekiven ampumaradalla, haulikko- ja pystykorva-ammunnat Urjalan Lehmussuon ampumaradalla. Edellä mainitun suunnistuksen lisäksi testattiin paikannustaitoja sekä erikoistaipaleella autosta tehtyjä havaintoja ympäristöstä.

Viimeinen tehtävärasti sijaitsi Urjalassa Väinö Linnan reitin Koskelan torpan pihamaalla. Täällä testattiin tietämystä puolustusvoimien komentajista, hieman sotahistoriasta ja eri aseiden tehokkaista ampumaetäisyyksistä. Lopuksi tuli yhdistää kahdeksantoista panssaroidun ajoneuvon tyyppimerkinnät niitä esittäviin valokuviin. Vaikeuskerrointa oli riittävästi.

Toiseksi sijoittunut ryhmä Immonen (vas.), Antila ja Luukkanen paikannusrastilla. Kuva: Jukka Yrjölä.

Kutsuvieraiden ryhmä voitokas

Kilpailun voitti Urjalan-Kylmäkosken Reserviläiset ry:n joukkue Jalonen, Selimaa, Merikanto kahden pisteen erolla Toijalan Reserviupseerikerhon joukkueeseen Antila, Luukkanen, Immonen. Voittajien pistemäärä oli 61,5.  Kilpailuun osallistui kaikkiaan 54 henkilöä. Rastinvetäjinä toimi 15 henkilöä.

Yhdessä tekemisellä merkitystä

Kilpailun onnistumiseen vaikutti suuresti yhteistyö Urjalan Upseereiden ja Reserviläisten kanssa. Etenkin haulikko- ja pystykorva-ammunnat mahdollistuivat Urjalan Lehmussuon ampumaradalla. He toimivat myös haulikkoammunnan vetäjinä. Kilpailureitti päättyi Urjalan Erän majalle, jossa kilpailijoille oli järjestetty sauna ja iltapalaa.

Loppuhuipennus oli tietenkin kilpailun tehtävien läpikäynti ja parhaiden palkitseminen. Suurimman spekulaation aiheuttanutta suunnistusrastiakin pidettiin erinomaisesti ja virkistävästi toteutettuna.

Kilpailun vastuullisina vetäjinä toimivat jälleen Jari Hokkanen ja Henri Valtanen.

Jukka Turunen

Koska nyt olen jättänyt t. k. 1 pstä n. k. eläkkeenottajana sen toimen rautatiellä, jossa olen ollut 25 pstä lokakuuta 1875, saan täten kiittää kaikkia niitä henkilöitä, joittenka kanssa olen ollut kanssakäymisessä wirkatehtävissäni. Erittäinkin tahdon kiittää niitä, jotka suoranaisesti ovat kuuluneet Toijalan warikkoon.

Tänä waikeana aikana, jonka kaikki olemme saaneet kokea, olette kaikki, harwoja poikkeuksia lukuunottamatta, täyttäneet welwollisuutenne kunniallisina miehinä, uskollisina toimeanne ja isänmaata kohtaan.

Tahdon kuitenkin wielä painaa omalletunnollenne, että ette kuuntelisi sellaisia henkilöitä, jotka tahtovat houkutella teitä kunnian tieltä, tahi awustamaan sellaisia sanomalehtiä, jotka nojautuvat väkivaltaan, sillä siitä koituu suuri vastuu. Muistakaa, että sellaiset puheet ja sanomalehtikirjoitukset owat kauniita ja loistavia kuin saippuakuplat, mutta, niinkuin niidenkin pysywäisyys, ainoastaan hetkellisiä.

Entiset wirkatoverit, pois kaikki wäkiwalta, ylpeys ja ylellisyys, toimikaa aina kuten tähänkin asti kaikessa yksinkertaisuudessa rehellisillä keinoilla, palwelkaa Jumalaa ja isänmaata lain ja määräysten mukaan, silloin Teidän käy hyvin kaikissa elämän waiheissa.

Toiwoisin Teidän kaikkien elämänne loppupuolella woiwan sanoa, kuin Per. Brahe: ”Olin kaikkiin ja kaikki oliwat minuun tyytyväisiä”.

Toijala elok. 26 p. 1918.

E. F. Holmberg

Viikko 36

Maanantai 3.9.
Currykermabroilerikastike, täysjyväriisi/perunat,
salaatti

Tiistai 4.9.
Mustamakkara/jauhemaksapihvit, perunasose,
puolukkahillo, salaatti

Keskiviikkoa 5.9.
Keltainen kalakeitto,
ruisleipä, tuorepala

Torstai 6.9.
Kasvisnakkikastike,
perunat, salaatti, leipä

Perjantai 7.9.
Makaronilaatikko, salaatti

Pelaaja oli torstaina jättänyt sisään neljän rivin Kaikki tai ei mitään-pelin, jossa jokaisen panos oli yksi euro. Yksi riveistä osoittautui voitokkaaksi. Rivissä oli kaksitoista numeroa: 1, 2, 3, 4, 5, 12, 14, 17, 18, 19, 22 ja 23.

Arvonnan oikeaksi riviksi muodostui 6, 7, 8, 9, 10, 11, 13, 15, 16, 20, 21 ja 24. Asiakkaalla ei siis ollut numerosarjassaan yhtään oikein, joten hän kuittaa 125 000 euron voiton.

Sunnuntaina 9.9. klo 18 on Viialan kirkossa konsertti, jossa laulavat Ritva Kotanen ja Keijo Kuivanen. Pianistina on Tuomas Honkkila.

Ritva Kotanen on valmistunut laulunopettajaksi Tampereen Konservatoriosta. Valmistumisensa jälkeen hän täydentänyt opintojaan muun muassa Tamara Lundin ja Ritva Auvisen johdolla. Kotanen on laulanut Tampereen työväen teatterin, Tampereen Oopperan ja Tampereen Musiikkiteatterin produktioissa.

Keijo Kuivanen on opiskellut laulua muun muassa professsori Liisa Linko-Malmion johdolla. Hän on tehnyt laulu- ja puherooleja Tampereen työväenteatterissa, Tampereen teatterissa, Tampereen Oopperassa ja Tampereen Musiikkiteatterissa.

Tuomas Honkkila on valmistunut Tampereen AMK:sta. Hän on toiminut pianonsoiton opettajana Vakka-Suomen ja Sastamalan musiikkiopistoissa. Honkkila on opiskellutmuun muassa Lauri Väinmaan, Heini Kärkkäisen, Risto-Matti Marinin ja Risto Kyrön johdolla. Opintojensa aikana sekä valmistuttuaan hän on työskennellyt erityisesti laulajien kanssa.

Ohjelmassa on muun muassa Oskar Merikannon juhlavuoden merkeissä hänen laulujaan ja duettojaan. Pianosooloina kuullaan Sibeliuksen ja J.S. Bachin sävellyksiä. Konserttiin on vapaa pääsy.

Keijo Kuivanen.

Tuomas Honkkila

Ritva Kotanen

TP-49 P12-joukkueessa pelasivat (vas. ylärivi) Peetu Paananen, Hugo Toivonen, Juuso Mäkelä, Jussi Virtanen, Luka Torkkel, Toni Matilainen, Eeli Sorsa, Rohat Akkoyun, Niklas Jokela, (vas. alarivi) Elias Taura, Frans Masena, Toni Heikkinen, Kaapo Silmonen ja Arttu Sinkkonen.

Olimme TP-49:n 12-vuotiaiden poikien joukkueen kanssa elokuun 2.–5. Tanskassa Brondby Cupissa pelaamassa. Koko turnauksessa oli 158 joukkuetta, joista suomalaisia oli viisi. Meidän sarjassamme ei ollut muita suomalaisjoukkueita. Turnaus pelattiin Tanskan liiton säännöillä, eli 7v7 ja ei paitsiota. Suomessa pelataan 8v8 ja normaali puolenkentän paitsio.

Pelit alkoivat perjantaina kahdella pelillä, ensimmäisenä vastassa oli ruotsalainen Husie IF. Saimme hyvän ja vahvan alun turnaukseen voittamalla avauspelin 5–1. Kaksi maalia teki Niklas Jokela ja loput Frans Masena, Toni Matilainen, ja Toni Heikkinen.

Toiseen peliin ruotsalaista Nackdala AIS1:ä vastaan lähdettiin hyvällä asenteella mutta maalinteon kanssa tuskailtiin. Lopulta yritys palkittiin ja pelistä tuli voitto lukemin 3–0. Maalit tekivät Kaapo Silmonen, Toni Heikkinen ja Rohat Akkoyun.

Lauantaina kolme kovaa peliä

Lauantaina pelit jatkuivat ja aamulla pääsimme heti testaamaan turnausjärjestäjän omaa joukkuetta; vastaan asettui Brondby IF. Pelissä vauhti olikin aivan toista luokkaa kuin ensimmäisenä päivänä. Aloitimme vahvasti ja saimmekin heti kolmen minuutin kohdalla tehtyä maalin. Johtoasema säilyi 16. minuutille asti, kunnes vastustaja sai hyödynnettyä ensimmäistä kertaa puolustajiemme takana olleen pelaajan, joka kotimaamme säännöillä olisi ollut paitsiossa noin kahdeksan metriä.

Pystyimme kuitenkin sopeutumaan erilaiseen peliin, mutta valitettavasti seuraavan maalin teki taas tanskalainen isäntämme. Näin ollen avasimme omaa peliämme tehdäksemme tasoittavan ja ehkäpä vielä voittomaalinkin. Tämän pelin avaamisen seurauksena kaveri rokotti vielä kerran 15 sekuntia ennen loppua, ja näin koimme turnauksen ensimmäisen tappiomme lukemin 1-3. Topan ainoan maalin teki Niklas Jokela.

Lauantain toinen peli oli tanskalaista SolRöd FC:tä vastaan. Pelin ensimmäinen puolisko oli todella tasainen ja paljon tapahtumia sisältävä. Noin kuusi minuuttia ennen puoliaikaa pelaajamme käsi osui palloon rangaistusalueella ja vastustajalle ansaitusti tästä rangaistuspotku.

Lisämaustetta tilanteeseen toi se, että Tanskan sääntöjen mukaan kyseinen pelaaja joutui pois kentältä saatuaan keltaisen kortin, ja jouduimme pelaamaan puoliajan loppuun yhden pelaajan vajauksella. Maalivahtina pelannut Eeli Sorsa oli pilkussa hyvin mukana, mutta ei aivan saanut käsiä väliin. Onneksi pallo kuitenkin osui tolppaan, josta saimme sen purettua pois.

Peli jatkui aikamoisena taisteluna meidän osaltamme, koska jouduimme pelaamaan vajaalla. Hieman kyseenalaisesti vastustajalle vihellettiin toinenkin pilkku ennen puoliajan päättymistä. Tässäkin maalivahtimme oli loistavasti mukana ja torjui vedon. Pallo jäi kuitenkin pyörimään rangaistusalueellemme, ja pienen sähellyksen sekä kaverin ylivoiman ansiosta vastustaja sai potkaistua pallon kaaripallona Eelin yli maaliin. Tästä lähes saman tien puoliaikavihellys, ja saimme ottaa toiselle puoliajalle seitsemännen pelaajan.

Edellisen puoliajan tapahtumista sisuuntuneena vyörytimme peliä vastustajan päätyyn taukoamatta ja tekeminen palkittiin kun toista puoliaikaa oli pelattu 12 minuuttia. Pallo puolustukselta nopeasti keskikentän kautta Niklas Jokelalle ja siitä pallo maaliin sekä tilanteeksi 1–1. Tämän jälkeen kolisteltiin vielä tolppia useaan otteeseen mutta tulokseksi jäi 1–1. Selkeästi turnauksen paras pelimme, harmi että maalinteko aiheutti päänvaivaa.

Lauantain kolmas peli oli ruotsalaista Trelleborgs FF:ää vastaan ja odotettavissa oli taas kova peli. Peli alkoi osaltamme hyvin, viiden minuutin kohdalla saimme pallon vastustajan maaliin. Johtoasemassa pelaaminen jäi löysäksi tällä kertaa, ja koska vastustaja oli kovatasoinen, sai heidän työnsä 8. minuutin kohdalla palkinnon.

Puolustukselta tuli pieni uinahdus ja vastustaja hyödynsi kärkkymässä olleet pelaajansa, tilanne oli 1–1. Peli tasaantui hieman mutta emme päässeet enää kunnolla peliin mukaan. 16. minuutin kohdalla vastustaja meni 1–2 johtoon. Puoliajan jälkeen korjasimme tekemistä ja peli pysyi lähes taukoamatta vastustajan päässä. Turhankin totutuksi tulleeseen tapaan meillä ei ollut tuuria maalinteossa. Loppuvihellyksen jälkeen tulokseksi jäi harmillisesti 1–2 vastustajalle. Maalin teki Arttu Sinkkonen.

Ruotsalaiset korjasivat potin sunnuntaina

Sunnuntaina pelit jatkuivat cup-hengessä, eli voitolla B-finaaliin ja häviöllä tavaroita pakkaamaan. Vastaan asettui ensimmäisestä pelistä tutun seuran, Husie IF:n, toinen joukkue, joka oli selvästi kovempi kuin aiempi vastuksemme. Tiukka ja tasainen vääntö, parikymmentä tolppaa ja maalivahdin torjuntaa myöhemmin peli päättyi vastustajan 0–2 voittoon. Turnaus oli osaltamme ohi.

Vaikka pokaali jäikin tällä erää tuomatta kotimaahan, saivat joukkue, pelaajat, valmennus ja huolto arvokasta kokemusta kansainvälisistä peleistä. Erilainen pelitapa toi mukanaan omia haasteita niin puolustus- kuin hyökkäyspelaamiseen mutta kokonaisuutena selviydyimme kiitettävästi reissusta. Ja upean turnausmatkan sekä kokemuksen lisäksi pelaajat saivat tärkeää kokemusta kovatasoisista ulkomaisista vastustajista.

Juri Virtanen

Kuvassa eturivissä vasemmalta Tero Kuparinen (seiväs), Matti Landström (korkeus), Timo Sinersalo (seiväs) ja Pentti Nikula (seiväs). Takarivissä vasemmalta Risto Laitinen (seiväs), Pentti Eskola (pituus), Risto Ankio (seiväs), Timo Koskela (seiväs), Taisto Laitinen (seiväs), Juhani Manninen (pituus) ja Kauko Heikkilä (korkeus). Ryhmäkuva otettiin Olympia-terassilla.

Entiselle Pajulahden Urheiluopistolle, nykyiseen Liikuntakeskus Pajulahteen kokoontui 27.-28. elokuuta joukko entisiä kovan luokan yleisurheilijoita, joita yhdistää kilpaileminen Viialan Virin yleisurheilukilpailuissa vuosina 1962–1965.

Pajulahdella oli koolla entisiä seiväs-, pituus-, ja korkeushyppääjiä. Rennossa ja vapaamuotoisessa tapaamisessa vaihdettiin kuulumisia ja muisteltiin niin Viialan Virin 60-luvun kisoja kuin muita yhteisiä koitoksia. Porukka katseli videopätkiä ja valokuvia vuosikymmenien takaisista kisoista. Olympiaedustajat kertoivat kisamuistojaan. Ohjelmassa oli luonnollisesti myös saunomista ja hyvää ruokaa.

Pajulahden rehtori, toimitusjohtaja Lasse Mikkelsson kävi tervehtimässä ryhmää ja kertomassa Pajulahden toiminnasta. Tapaamisessa kuultiin myös Akaan seurakunnan kappalaisen, gospelmuusikon ja juniorina 70-luvulla seipäässä 490 ylittäneen Tero Kuparisen esittämää musiikkia. Äskettäin 80 vuotta täyttänyttä pituushyppääjä Pentti Eskolaa muistettiin merkkipäivän johdosta.

Porukka tutustui myös Pajulahden urheiluopiston harjoituspaikkoihin ja muihin tiloihin. Tapaamisessa mukana ollut Pentti Nikula paransi 2. helmikuuta 1963 Pajulahden hallissa sisäratojen maailmanennätystä kolmeen otteeseen päätyen korkeuteen 510. Nikula-halliksi nimetty paikka on nykyään muitten lajien käytössä, ja seivästä hypätään opiston uudessa hallissa. Nikula-hallissa ennätyshypyistä muistuttaa nimen ohella seinässä oleva muistolaatta.

Liikuntakeskus Pajulahden rehtori ja toimitusjohtaja Lasse Mikkelsson kävi tervehtimässä ryhmää ja kertomassa myös ajankohtaisia asioita Pajulahden toiminnasta.

Viiala-taustaiset yleisurheilijat kokoontuivat yhteen nyt kolmatta kertaa. Ensimmäinen tapaaminen oli vuonna 2016. Organisoijana on toiminut entinen seiväshyppääjä, poikien Suomen mestari Risto Laitinen. Kokoontumisia on tarkoitus jatkaa myös tulevina vuosina.

Viialan kisoissa lähes 5000 katsojaa

Timo Koskela voitti Viialan vuoden 1962 kisoissa seiväshypyn, tehden kotikentällään nuorten epävirallinen maailmanennätyksen 466.

– Katsojia oli lähes 5000, enemmän kuin Viialassa oli asukkaita. Kansa odotti Pentti Nikulalta maailmanennätystä, ja kotimaisessa seiväshypyssä oli muutenkin kova taso. Seipään ohella erityisesti pituuskisa oli kovatasoinen.

Lippuja oli myynnissä kolmisentuhatta.

– Ne loppuivat nopeasti, ja noin pari tuhatta katsojaa pääsi seuraamaan kisoja ilmaiseksi, Koskela naurahtaa.

Katsojat levittäytyivät kentän takana olevalle pellolle, lähimmät heistä olivat juoksuradan takasuoralla noin kuuden metrin päässä purukasasta.

– Kyllä se lisäsi tunnelmaa. Tuo kisa oli urheilu-urani kohokohta, kun pystyin voittamaan kotikentällä kaikki ne huipputekijät ennätystuloksella. Pääsin kisan jälkeen tuoreeltaan televisioon Paavo Noposen haastateltavaksi.

Tulevina vuosina Koskela hyppäsi ennätyksekseen 475. Lihasvammat haittasivat kehitystä, ja Koskela lopetti uransa jo 23-vuotiaana, vuonna 1965 keskittyen työelämään ja perheen perustamiseen.

Koskela seuraa aktiivisesti seiväshyppyä ja muuta yleisurheilua.

Nikula-hallissa Pentti Nikulan ennätyshypyistä muistuttaa nimen ohella seinässä oleva muistolaatta.

– Valmennushommissa en ole ollut mukana. Vaikea sanoa tarkemmin, miksi seipään taso on huonompi kuin joitain aikoja sitten. Toivottavasti nyt parikymppiset suomalaismiehet kehittyvät. Naisten puolella varsinkin 471 hypännyt Wilma Murto on lahjakas hyppääjä.

Juhana Unkuri

Vuodet vierii ja ikää karttuu jne. Onnea 4.9. johdosta.

T: Me toiset

Sunnuntaina 9.9. avautuu syksyn ensimmäinen Tarttistori kello 12–15 Tarttilan keltaisella kivikoululla osoitteessa Koulukuja 4. Siellä pääsee aidon maalaistorin tunnelmaan ja ostelemaan taitavasti tehtyjä käsitöitä sekä herkullisia leivonnaisia.

Tällä kertaa torilla on myös kurpitsankasvatuskilpailu, johon voi tuoda oman puutarhansa suurimman kurpitsan punnittavaksi ja jännätä, miten käy. Paikalla on lisäksi kahvio herkkuineen ja erikoismyynnissä koululaisten kasvattamia perunoita.

Jenny ja Juha Kalttolle Toijalaan syntyi tyttö 25.8. kello 10.13 Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Syntymämitat olivat 3905 grammaa ja 50 senttiä. Kotona vauvaa vastassa olivat sisarukset Sampo ja Mette.

Pirkanmaan Yrittäjien Jari Haapaniemen esitys sai aikaan hyvää keskustelua kunnan elinvoimaisuudesta ja hankinnoista Yrittäjäyhdistysten yhdessä järjestämässä tilaisuudessa helmikuussa.

Keskiviikkona 5.9. vietetään valtakunnallista Yrittäjän päivää. Se ei kuitenkaan ole kansallinen vapaapäivä, vaan lähes poikkeuksetta päivänsankarit, yrittäjät, viettävät sitä omalla työmaallaan.

Yrittäjälle merkkipäivän viettäminen työn merkeissä on tuttua. Liittyyhän yrittäjyyteen monesti se, että vapaita ja lomia pidetään silloin kun se työn kannalta on mahdollista.

Suunta on oikea

Yrittäjän päivää vietetään nyt 21. kerran. Päivä sai alkunsa 90-luvun laman jälkimainingeissa, kun yrittäjäjärjestössä mietittiin, miten yrittäjyyden arvostusta voitaisiin lisätä. Yrittäjän päivän ansiota tai ei, yrittäjyys on tänä päivänä paljon aikaisempaa arvostetumpi ammatti.

Monelle nuorelle yrittäjäksi ryhtyminen on nykyään varteenotettava vaihtoehto ja usein jopa haave. Osin yrittäjyyteen ajaa työelämän murros – turvalliset niin sanotut eläkevirat ovat nykyään harvassa. Toisaalta yrittäjäksi ryhtyminen tarkoittaa monelle kovan työn lisäksi esimerkiksi vapautta toteuttaa omia unelmiaan.

Yrittäjyys työllistää

Tilastokeskuksen mukaan meillä Pirkanmaalla on reilusti yli 30 000 yritystä ja niissä työtä 200 000 ihmisellä. Kiinnostava fakta on, että suomalaisista yrityksistä peräti 93 prosenttia on alle 10 työntekijän yrityksiä. Samoin se, että koko 2000-luvun uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet nimenomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Pienillä paikallisilla yrityksillä on siis iso merkitys ja vastuu suomalaisessa yhteiskunnassa.

Pienyritysten yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi on tärkeää, että yrittäjyyden lippua nostetaan salkoon edes kerran vuodessa.

Kateuden sijaan meistä jokainen voi tukea yrittäjyyttä kannustamalla ja käytännön kulutuspäätöksillä. Vaihdata siis talvirenkaat naapurin verstaalla tai hanki anopin syntymäpäiväkukat kummin kaiman liikkeestä – autat osaltasi pienyritystä eteenpäin. Sitä samaa, joka menestyessään työllistää paikkakunnan nuoria ja osallistuu verotuksen kautta kunnallisen terveydenhuollon kustannuksiin.

Yrittäjäjärjestö osallistuu elinvoiman ylläpitämiseen

Yrittäjäjärjestön tärkeimpiä tehtäviä on pienyrittäjien puolien pitäminen yhteiskunnallisessa keskustelussa ja Suomen Yrittäjillä onkin toimintaa maan jokaisessa kunnassa. Paikallisyhdistysten, kuten Toijalan, Viialan, ja Kylmäkosken Yrittäjien rooli edunvalvonnassa on niin ikään merkittävä.

Meillä Pirkanmaalla nähdään erityisen tärkeänä, että yrittäjyys otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa kuntatasolla, ja siksi pyrimme aktiiviseen vuoropuheluun kuntapäättäjiemme kanssa. Kun yritysten elinolot pysyvät turvattuna, pysyvät myös palvelut paikkakunnalla ja kunta säilyttää elinvoimansa.

Jouni Parikka

Toijalan Yrittäjien puheenjohtaja