Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. (Matt. 11:28-30)
Ensi sunnuntaina kirkoissa puhutaan kiitollisuudesta. Uuden testamentin evankeliumit kertovat ihmisistä, joita Jeesus auttoi mutta jotka eivät osanneet olla saamastaan avusta kiitollisia.
Kiittäminen kuuluu hyviin tapoihin. Tämän me opetamme jo pienille lapsille. Kuitenkin kiittäminen on jotain, minkä ei pitäisi olla vain opittua käyttäytymistä vaan joka tulee itsestään selvänä ilmauksena hyvästä olosta.
Kiitollinen ihminen on yleensä tyytyväinen ihminen. Kiitollisuus saattaa kuitenkin jäädä jostain syystä piiloon, kätketyksi. Emme huomaakaan kiitollisuuden aiheita, kun käperrymme omien vaivojemme ja vastoinkäymistemme taakse. Tuijotamme omaa napaamme ja ajattelemme koko maailman pyörivän sen ympärillä.
Elämä todellakin tuntuu joskus vaikealta. Kiitollista mieltä on vaikea puristaa esimerkiksi silloin, kun arkiset huolet vievät yöunet. Tai silloin, kun kaikkein lähimmätkin ihmissuhteet ovat tulehtuneet. Tai kun sairaus on nakertamassa haurasta elämän lankaa entistä hauraammaksi niin että pelkäämme sen pian lopullisesti katkeavan.
Elämä ei todellakaan aina tunnu helpolta. Kuluneena vuotena olemme kaikki nähneet ja kokeneet, kuinka turvallisuuden tunne vaihtuu pelkoon ja epävarmuuteen yhtä aikaa kaikkialla maailmassa.
Tällaisessa tilanteessa kaipaamme kuulla Jeesuksen sanoja. Vaikka kaikki muut meille kannettavaksi annetut taakat tuntuisivat ylivoimaisilta, Jeesuksen antama kuorma on kevyt ja hänen ikeensä on hyvä kantaa.
Jeesus sanoi olevansa lempeä ja nöyrä. Hän ei tahdo enää lisätä meille kuormia vaan vakuuttaa, että hänen kuormansa on sittenkin kevyt ja hänen ikeensä on hyvä kantaa. Tämä on armollista julistusta näinä aikoina. Siksi Jeesuksen kutsu tulla lepoon herättää meissä samaa kiitollisuutta, joka ilmeni evankeliumien mukaan niissä ihmisissä, jotka saivat Jeesukselta avun.
Ps. 136: 1-4
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä.
Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää jumalien Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää valtiaitten valtiasta!
Iäti kestää hänen armonsa.
Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.
Iäti kestää hänen armonsa!
Kalle Roine
Kirjoittaja on Kalvolan kirkkoherra