![]()
Lasse Majuri.
Teillä on nimet. Ja Viialassa kaduilla. Nimittäin vaikka Toijala oli kauppala, nimettiin teitä, kun taas kirkonkylässä Viialassa katuja. Tästä oli suuri apu, kun kunnat yhdistyivät, ja päällekkäisyydet nimistä piti poistaa.
Kuka teitä sitten nimeää? Koska elämme järjestäytyneessä yhteiskunnassa, nimet määrätään valtuuston hyväksymässä asemakaavassa. Nimet ideoi ja esittää päättäjille kaavoituspäällikkö. Tehdessäni tuota virkaa viimeisimmän kuntaliitoksen aikaan piti muuttaa usea nimi. Tavoitteeksi otettiin, että kunkin entisen kunnan nimistöä muutetaan tasapuolisesti. Toimikunta avusti kaupunkisuunnittelujaostoa valmistelussa. Puheenjohtaja nuiji uudet nimet, mutta kyllä niitä vähän ehdittiin makustella.
Suomessa lienee satoja kirkkoja, kaikki Kirkkotien tai Kirkkokadun varrella. Akaassa käyttöön otettiin lisäksi Kirkkopolku. Ei sentään Kirkkokujaa tai -raittia. GoogleMaps ei muuten löydä Huoltoasemankatua, vaikka huoltoasemia on maassamme enemmän kuin kirkkoja. Liekö liian arkinen rakennus?
Kuten Kirkkotie, moni nimi juontuu sen käytöstä tai sijainnista taajamassa. Siis Lahdensuun kaupalle johtava polku nimetään Lahdensuuntieksi. Vai onko nimellä kunnioitettu kuulua kauppiasta?
Helsingissä Heikinkatu muutettiin Mannerheimintieksi vuonna 1942, ikään kuin lahjaksi C.G.E. Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivänä. Niinpä Marski ajeli nimikkokatuaan ainakin Erottajalta Eduskuntatalolle asti. Saattoi körötellä kyydissä pohjoisemmaksikin, Kirkniemen maatilalleen. Miltä se mahtoi tuntua?
On olemassa jonkinlainen kohteliaisuus- tai häveliäisyyssääntö, että elossa olevien henkilöiden mukaan ei nimetä teitä eikä toreja. Tästä voidaan kansallissankareiden kohdalla tehdä poikkeuksia. Halutaan säilyttää tärkeiden henkilöiden muistoa. Ja aika haalistaa: Kukaan ei enää muista ilman Wikipediaa, että Heikinkatu nimettiin ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinderin mukaan.
Joskus, mutta harvoin nimiin liittyy jekkua: Toijalaan tuli Akinkuja, jota pitkin pääsee sata metriä teollisuushallin pihaan. Kaupunginjohtajan muistolle? Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että Tampereella Kekkosentie painettiin maan alle, kuin myyrän tunneliksi? Oliko luettu Jari Tervon romaania Myyrä?
Kun esitin Akaaseen teollisuusalueelle Täysperävaununtietä, Vaunutietä, Konttitietä, Telitietä ja Aisatietä, menivät ne keskustelutta läpi. Ehkä vielä sekin päivä nousee, että huristelen nimeämiäni teitä. Tai että niitä kolistelee täysperävaunu, kontit heilahdellen ja telit rytkyen. Toivottavasti ei aisa katkea ylämäessä! Junanvaunut pistoraiteella olisivat tietenkin ekologisempaa logistiikkaa, mutta kaavoittajan ei sovi ottaa kantaa ekologiaan.
Suvussani kulkee muistitietona anekdootti: Lentilässä Mikontietä pitkin pääsee Siltomäen pientilalle, jota isovanhempani asuttivat Muolaasta muutettuaan. Vaarin nimi oli Mikko Majuri. Oli tie sitten nimetty vaarini mukaan tai ei, niin sitä pitkin vaari osasi retkiltään suunnistaa kotiin. Ja kirjoittihan Paavo Rintalakin romaanin Mummoni ja Mannerheim.
Lasse Majuri
Kirjoittaja on Kotiseutuliiton rakennustutkija.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.